Skip to main content

Kakkakin tuli lempinimeksi

Vanhassa Hämeenlinnassa sai lempinimen helposti. Jos pidit kanoja, olit kana-Miina tai jos myit hiiliä, olit hiili-Helin.
1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa lempinimi auttoi ihmisten tunnistamisessa, sillä Lukiokadulla asui aivan lähekkäin peräti neljä Lindbergiä. Tarina kertoo, etteivät nämä Lindbergit  olleet edes sukua keskenään.
Lukiokatu 13:n omisti Henrik Lindberg, joka tunnettiin vaihtelevasti milloin posti- tai milloin vossikka-Limperinä. Mies käveli takamus pystyssä ja roikotti sitä jotenkin vielä alaspäinkin. Se riitti antamaan hänelle etenkin pikkupoikien suussa lempinimen kakka-Limperi.

Aivan kivenheiton päässä, Lukiokatu 24:n, omisti puolestaan puuseppä Adam Lindberg, jota kutsuttiin amerikan-Limperiksi. Hän oli asunut monta vuotta Amerikassa ja palannut sieltä kotikaupunkiinsa rikkaana miehenä. Tarina ei kerro, miksi Lukiokadun ja Kaivokadun kulmassa talon omistanut Lindberg tunnettiin laupias-Limperinä tai Lukiokatu 16:ssa asunut Adolf Lindberg kukko-Limperinä. Ei siinä varmasti sen kummempaa syytä tarvittu.
Ehkä laupias oli poikkeuksellisen hurskas ja kukon pihalla tepasteli siipikarjaa. kukko-Limperi oli muuten säveltäjä Armas Launiksen isä ja heidän talonsa on yhä Hämeenlinnan keskustassa ns Maanmittauskonttorin korttelissa.