Kansakoulun alkutaival oli Suomessa hankala. Koulun asema vahvistui vasta sitten, kun oppivelvollisuus astui voimaan vuonna 1921.
Kiertokoulut olivat kansanopetuksen edelläkävijöitä Suomessa jo 1700-luvulta lähtien. Hämeenlinnan kiertokouluopettajaseminaari koulutti kiertokoulunopettajia vuosina 1890–1919. Tämän jälkeen seminaaritoimintaa Hämeenlinnassa jatkoi kansakouluseminaari, jonka toiminnasta Tampereen yliopistossa toimiva luokanopettajakoulutus on periytynyt.
Hämeenlinnan kaupunkiin aiotun pikku- eli kiertokouluseminaarin perustava kokous pidettiin 30. marraskuuta vuonna 1889. Perustettavan oppilaitoksen johtokunta valitsi yksimielisesti laitoksen johtajaksi kansakoulunopettaja J. H. Tuhkasen, jonka aloitteesta hanke oli alun perin lähtenyt liikkeelle. Tuhkasen seminaari toimi Hämeenlinnassa vuoteen 1919, jolloin kaupunkiin perustettiin kaksivuotinen valtion ylläpitämä alkukouluopettajaseminaari.
Oppilaitoksen sijoituspaikka löytyi ns. Gaddin talosta Läntiseltä Linnankadulta (nyk. Sibeliuksenkatu 10-12), josta vuokrattiin seminaarin käyttöön kaksi huonetta. Tilat olivat melko vaatimattomat ja se kalustettiin kaupungin kansakoulun käytöstä poistetuilla vanhoilla pulpeteilla. Vuosien kuluessa seminaarin opiskelijavahvuus vaihteli 30–60 opiskelijan välillä, joten tilojen ahtaus pysyi ongelmana myös myöhemmin.
Vuosisadan vaihteessa tilanne kävi niin tukalaksi, että Tuhkanen päätti ostaa seminaarille talon 36 000 markalla Saaristenkadun ja Residenssinkadun (nyk. Hallituskatu) kulmassa olevan talon.
Tuhkasen oma vuosipalkka oli melko pieni, vain 1300 markkaa, joka tuotti hieman taloudellista huolta seminaarin tulevaisuudesta ja uuden talon maksamisesta. Seminaari sai kuitenkin vuosittain valtionapua. Aluksi seminaarissa oli vain yksi vakinaisen opettajan virka, jota hoiti Tuhkanen.
Lähde:
Eemeli Mäkelä TUHKASEN SEMINAARI Hämeenlinnan kiertokouluopettajaseminaarin opetussuunnitelma ja opiskelijat 1890–1905, kandidaatin tutkielma.
