Hämeenlinnan venäläinen sotilaskirkko ehti olla käytössä vain parikymmentä vuotta ennen kuin se tuhottiin.

Kaupungin komeimman rakennuksen kohtaloksi koitui asukkaiden epäluulo venäläisten valtaa ja ortodoksisuutta kohtaan. Sotilaskirkon torso antaa nyt vain kalpean aavistuksen rakennuksen kukoistuksen ajasta. Ortodoksisuutta ei Hämeenlinnasta kuitenkaan kirkon kupolien mukana onnistuttu hävittämään.

1800-luvun Hämeenlinna oli kansainvälinen kaupunki, vaikka ulkomaalaisiin suhtauduttiinkin epäluuloisesti. Erityisen suurta epäluuloa tunnettiin venäläisiä ja heidän edustamaansa idän uskontoa, ortodoksisuutta, kohtaan. Sortovuosien synnyttämä kauna koitui lopulta vanhalla Pikkutorilla olleen sotilaskirkon kohtaloksi.

Sotilaskirkko ehti olla täydessä loistossaan Hämeenlinnassa vuodesta 1900 vuoteen 1923, kun sen korkea torni ja kupolit kaadettiin köysien avulla.

Kirkosta on jäljellä enää Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen käytössä oleva tynkä. Kirkollisia yksityiskohtia on pelkistetystä rakennuksesta turha etsiä, vaikka se ehtikin olla vuosia kaupungin ortodoksien yhteisenä kirkkona.

Venäläisten sotilaiden ja siviiliväestön kirkollista yhteiseloa ei kestänyt Hämeenlinnassa pitkään. Etenkin liike-elämässä kunnostautuneet paikalliset ortodoksit halusivat pitää etäisyyttä venäläiseen sotaväkeen. Lopullisesti yhteiselo päättyi sata vuotta sitten, kun Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta perustettiin.

Ensimmäinen kirkko Rantatorilla

Ortodoksit saivat ensimmäisen kirkkonsa Hämeenlinnaan vasta 1860-luvulla, vaikka heitä onkin ollut kaupungissa tiettävästi jo 1700-luvun lopussa. Nykyisen Sibeliuksenkadun ja Palokunnankadun kulmauksessa olleen rakennuksen lahjoitti kirkolle kauppias ja viinatehtailija Alexander Bogdanoff.

Rantatorin kupeessa ortodoksit osallistuivat vigiliaansa juutalaisten, kaupungin toisen vähemmistön, pitämän vaatekauppa Narikan naapurissa. 1910-luvulla kauppaneuvos Anders Skogster osti koko tontin ja rakennutti siihen vuonna 1919 Esson huoltoaseman. 1940-luvulla tontille nousi vielä Skogsterin sivuliike Lasipalatsi.

Rantatorin kirkko palveli kaupungin omia ortodokseja ja venäläistä varuskuntaa 1900-luvun alkuun asti kunnes sotilaskirkko valmistui. Uudesta kirkosta alati kasvava ortodoksien joukko sai riittävästi tilaa, mutta sen taival oli alusta asti kivinen.

Varuskuntakirkon piirustukset valmistuivat helmikuussa 1897 ja arkkitehtinä oli venäläinen insinöörieversti Karaulszikov. Kirkosta tuli mahtava ja poikkeuksellisen koristeellinen. Koska rakennuskustannukset nousivat taivaisiin, myönnettiin ne Venäjän valtion sotilasrakennuksien rakentamiseen varatusta rahastosta.

Kirkko näkyi kaikkialle
Kirkon rakentaminen kesti vuosia, sillä siinä oli paljon torneja, kupoleita, kaaria ja ornamentteja. Hämeenlinnalaiset eivät voineet sulkea silmiään vihatulta rakennukselta, sillä kirkon paikka oli valittu taitavasti: se näkyi jo kaukaa nykyisen Turuntien päästä.

Sotilaskirkon valmistuminen vaiettiin lokakuussa 1900. Uuden komean kirkon myötä paikallisten ortodoksien suosiman Rantatorin kirkon käyttö hiipui ja se suljettiin lopulta kokonaan. 

Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta syntyi vuonna 1906.

Sotilaskirkosta kirjastoksi

Ortodoksina eläminen ei ollut helppoa 1900-luvun alussa. Kirkko oli politiikkaa ja suomalaiset vetivät venäläisten sortotoimenpiteiden ja ortodoksisen uskon väliin yhtäläisyysmerkin. 

Venäjän vallankumous vuonna 1917 ja Suomen itsenäistyminen otettiin Hämeenlinnassa vastaan dramaattisesti. Vanha sotilaskirkko joutui Suomen muiden sotilaskirkkojen tavoin valtion omistukseen sotasaaliina. Monet kirkot muutettiin luterilaisiksi tai jopa purettiin.

Kirkkoa ei Hämeenlinnassa purettu, mutta kaupungissa ei edes harkittu sen luovuttamista paikalliselle ortodoksiselle seurakunnalle.

Kirkossa toimi vuodesta 1924 aina vuoteen 1983 asti kirjasto ja maakunta-arkisto. Vuodesta 1984 se on ollut Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen käytössä. Nykyisin rakennuksessa on setlementi.